Herra Rassapotamuksen maanmainiot pallosalamat - Osa 1

Kirjoittaja: Atte Aunola

Kiivaat askeleet kolisivat pitkin Great Moussaka Mansionin länsisiiven seiniä. Nuo seinät olivat kuulleet ja nähneet paljon vuosien varrella, mutta koskaan ne eivät olleet kuulleet vastaavaa kiihtymystä ja tunteen paloa. Mikä oli saanut Lordi George Moussaka III:n moisen kiihkon valtaan? Tuuli piiskasi yön pimeydessä vellovaa kartanoa vaatien siltä enempää kuin yksikään syysmyrsky tähän mennessä.

Suuressa salissa oli hiirenhiljaista. Vain yksinäisen hyttysen ininä katkoi hiljaista ilmaa. Kunnes yhtäkkiä ovet pamahtivat auki suurella voimalla. "Nyt minulle riittää!" huusi kiihtynyt Moussaka henkitoreissaan "Sen perhanan syöpäläisen on maksettava tästä ja kalliisti!" Tuo tyrmistynyt ja silmin nähden vihainen arvokas vanha herra oli selvästi kokenut jotain todella maailmaa ravisuttavaa, sillä meluun heränneen palvelusväen silmien alla hän syöksähti ulos sateeseen ja tuuleen. Vähän matkan päässä sijaitsevassa Rassapotamuksen kartanossa oli tunnelma täysin erilainen. Leppoinen ja itsekseen rattoisasti myhäilevä Rudi Rassapotamus istuskeli sikarisalongissaan maistellen lempiviskiään takkatulen loimussa. Tunnelma oli hartaan odottava. Ihan niin kuin Rudi olisi aavistanut, että jotain olisi pian tapahtumassa ja eikä siitä tapahtumasta tulisi välttämättä kaunista.

Jo vuosikausien ajan oli Rassapotamuksen ja Moussakan kartanoiden välillä ollut jatkuvia ongelmia. Ne johtuivat suurimmaksi osaksi Rudi Rassapotamuksen taipumuksesta sortua pieniin harmittomiin aatelistojäyniin. Sellaisiin, joista kukaan huumorintajuinen ihminen ei liiemmin närästyisi. Harmi vain ettei hänen naapurinsa Moussaka jakanut hänen veikeää huumorintajuaan. George Moussaka III oli tunnettu enemmän kuivana ja katkerana vanhana miehenä, jolle ainoa huvi oli katsoa ruohon kasvamista pihalla. Sanomattakin selvää, ettei Moussakan talviin sisältynyt juurikaan tapahtumia. Mutta oliko tämä kuitenkaan täysi totuus? Peittelikö vanha herra Moussaka kartanossaan jotain, jota ei kukaan ulkopuolinen voisi tietää? Tätä oli Rudi Rassapotamus miettinyt jo pitkään ja olisiko hän kenties viimein saamassa selville jotain mullistavaa tuosta tylsyyden perikuvasta?

Pian salongin ovi narahti auki hiljaa ja sisään asteli arvokkaan oloinen Rudin pitkäaikainen palvelija Simon. "Arvon herra, teitä on tullut tapaamaan.." ovien revähtäessä auki voimalla oli Simonin pakko lopettaa lauseensa lyhyeen. "RASSAPOTAMUS!" kajahti Moussakan suusta kuin megafonista. "Moussaka! Mitä vanha syntinen irstailija?" Vastasi Rudi naureskellen. "Tiedät tasan tarkkaan miksi olen täällä! Tiedät, että kello on kymmenen ja..." Huudahti George yhtäkkiä kuitenkin pysähtyen. "Tiedän mitä? Tuleeko siitä sinun vanhasta näköradiostasi muka jotain? Vai onko siinä joku vika?" Tämän sanottuaan huomasi Rudi puhuneensa itsensä pussiin. Hän oli luonnollisesti sabotoinut naapurinsa antennia saadakseen selville mikä saa miehen räjähtämään ja nyt se oli selvinnyt...

Seuraavan osan kirjoittajan tulee sijoittaa seuraavat asiat tekstiinsä: sienet, banjosoolo ja liian iso sombrero.

Julkaistu alunperin Blankin numerossa 4/2007