Herra Rassapotamuksen maanmainiot pallosalamat - Osa 3

Kirjoittaja: Ville Kiviniemi

Rudi tarjosi kohteliaasti vieraalleen lasillisen sherryä, jonka George kulauttikin ahnaasti kurkkuunsa. Rudi tarjosi vieraalleen toisenkin lasillisen, ja kolmannen, ja lopulta koko pullon. Tämä oli Rudin kiero suunnitelma, sillä hän tiesi Georgen olevan viinamäen miehiä. Ei siinä, ei Rudikaan pulloon sylkenyt, muttei hän sentään ihan juoppo ollut, kuten naapurinsa.

Ei kestänyt kauaakaan, kun Georgen puhe alkoi sammaltaa ja hän alkoi horjua. "Enää muutama lasillinen ja pääsen tekemään Georgen sammuneelle keholle sitä, mitä olen jo kauan suunnitellut." Rudi ajatteli tarjotessaan vielä lisää juotavaa. George huomasi olevansa siinä kunnossa että oli parempi pistää sohvalle pitkäkseen.

Pertti oli harvinaisen iloisella päällä kierrellessään maaseutua ja levittäessään Jumalan sanaa. Vaikka yleisesti ottaen jokainen löi oven kiinni välittömästi hänet nähtyään, tiesi hän kylväneensä ihmisten sieluihin Jumalan rakkauden siemenen. Viimein hän saapui korkean mäen päällä olevaan suureen kartanoon. Voimakkaasti hän koputti oveen ja Pertti kerkesi jo epäillä ettei ketään ole kotona kunnes ovi viimein raottui. Heti raon nähtyään Pertti työntyi voimakkaasti sisään, sillä hän tiesi että tilaisuus saattaisi muuten jäädä käyttämättä. Vasta sisälle päästyään Pertti huomasi ettei isännällä ollut ollenkaan housuja.

"Anteeksi, en kai tullut huonoon aikaan" "Ei, et ollenkaan. Itseasiassa, liity toki seuraamme. Istu alas odottamaan hetkiseksi, minä käväisen hieman laittautumassa."

Pertti ei liikoja aikaillut vaan vapautui housuistaan muitta mutkitta. Hän halusi myös sohvalla makoilevan komistuksen mukaan. Mahtaisikohan hänellä olla kutiavat varpaanvälit, hän mietti, ja alkoi hitaasti siirtä kättään kohti Georgea.

Saatuaan uudet kuivat housut jalkaansa, Rudi otti vielä permanent-tussin lipaston laatikostaan. Takaisin mennessään hän harmitteli, että oli mennyt kaatamaan lasillisen housuilleen, muutoin Georgen naamassa koreilisi tällä hetkellä kauniit viikset ja mahdollisesti kirkkovene otsassa. Voi miten hulvattoman hauska pila tästä tuleekaan.

Päästyään takaisin olohuoneeseen hänen hyvä mielensä unohtui saman tien. Nähtyään mitä oli tapahtumassa, hän ei voinut kuin hermostua. "Mene sinä keikistelevä saarnamies hemmettiin siitä, täällä ei tuollaisia kaivata."

Niinpä Pertti huomasi pian olevansa yksin ulkona pimeässä, mieli maassa ja housut talossa, eikä ovi enää hänelle auennut. Ei vaikka hän kuinka katui tekoaan.

Jatkotarinan seuraavan osan kirjoittaa Juho Myllylahti ja siinä tulee esiintymään sanat: Pekonivapaavyöhyke, valametin vetokoukku ja raato.

Julkaistu alunperin Blankin numerossa 1/2008