Herra Rassapotamuksen maanmainiot pallosalamat — Osa 4

Kirjoittaja: Juho Myllylahti

Pertin miettiessä elämänsä seuraavaa siirtoa ja surkutellessa elämäänsä, jonka ainoat merkillepantavat hekuman hetket olivat olleet pimeä talli, jalkoihin takertuvat köydenpätkät ja valametin vetokoukku, kartanon oven toisella puolen sijaitsivat hämmentynyt lordi ja kiihtynyt kreivi. George Moussaka III oli tointunut hetkellisestä väsymyksestään ja nähnyt ensitöikseen armaan naapurinsa saattavan sangen päättäväisesti alaosatonta pastoria yön pimeyteen. Vaikka hän olikin pitkän elämänsä ja vielä pidemmältä tuntuvan naapuruussuhteen vaikutuksesta nähnyt kaikenmoista, oli tämä jotain kohtuullisen uutta jopa hänen muistipalatsinsa käytävillä. Hän veti asiasta pikaiset johtopäätöksensä: "Tuo äskeinen. Onko tämä jälleen yksi niitä sinun helvetillisiä metkujasi? Paha sinut periköön, Rassapotamus!"

Rudi Rassapotamus huomasi vieraansa keräävän pikkuhiljaa sisälleen raivoa, joka johtui osaksi siitä luonnollisesta syystä että vanhat - varsinkin arvonsa tuntevat - herrasmiehet tapaavat olemaan ärtyisiä nokostensa keskeytyessä. Etenkin kun nokosten keskeytymiseen liittyy puolialaston pastori. Loppuosa - ja ehkä vielä hieman sen lisäksi - saattoi taas johtua siitä että hän joutui kokemaan tämän juuri kreivin asunnolla, mikä toi hänen mieleensä lähinnä viritetyn ansan. Rassapotamus myönsi hiljaa mielessään että usein asian laita olikin näin. Mutta tällä kertaa hänellä oli paha aavistus: että hänen sinänsä viaton loukkunsa oli iskemäisillään oman isäntänsä sormille. Lordi saattoi osoittautua hyvinkin hankalaksi tapaukseksi jos asiat vei liian pitkälle. Kreivin mieleen palautui kolme asiaa: vanhalle miehelle hänen aamupalansa on pyhä asia, kreivikunnan julistaminen pekonivapaaksi vyöhykkeeksi ei osaavalle keppostelijalle ole äärettömän vaikea haaste, ja edellämainitun tapauksen jälkipyykki oli aiheuttanut hänelle suuresti vaivaa. Niin suuresti että keppostelun perimmäinen tarkoitus, hauskanpito, oli kyseisessä tapauksessa kärsinyt hyvin suuresti. Rudi Rassapotamus tarttui hovimestarin kutsuvan kellon nyöriin. Tällaiseen tilanteeseen - kuten moneen muuhunkin ongelmaan - oli olemassa hyvä, noh, jollei nyt ratkaisu, niin ainakin lähtökohta: karahvi hyvää sherryä.

Kuten aina, moisiin suuntaviivoihin on toki olemassa poikkeus. Kuten raato sherrytynnyrissä.

Jatkotarinan seuraavan osan kirjoittaa Tuomas Aarni ja siinä tulee esiintyä sanat: “tunkki", “kohtalokas lolita verenpunaisessa iltapuvussa" ja “drakoninen lainsäätäjä".

Julkaistu alunperin Blankin numerossa 2/2008