Herra Rassapotamuksen maanmainiot pallosalamat — Osa 7
Kirjoittaja: Mika Haapaniemi
On pimeä ja myrskyinen aamu. Kartano näyttää ulkopuolelta kuin se olisi ollut hylättynä monta vuotta. Rassopotamus herää väkevän pierun hajuun: "Hyi helvetti, mikä tämä haju on?". Hän huomaa vieressään seisovan hovimestarin. Hovimestari on kärsinyt jo useamman päivän mahavaivoista. "Onko sisälläsi joku kuollut eläin?" Rassopotamus tiuskaisee vihaisesti ja yrittää nousta istumaan sängyn laidalle. Samalla sekunnilla kun hän pääsee istumaan, alkaa Norjan kansallisorkesteri soittamaan homotrancea hänen päänsä sisällä. Hän huomaa yöpöydällään tyhjyyttään kiiltävän absinttipullon. "Voihan helevetti", hän huokaisee.
Kuin ihmeen kaupalla Rassopotamus saa raahattua itsensä keittiöön ja huomaa täyden pannullisen vasta keitettyä kahvia. "Aaah, ehkä tämä päivä vielä pelastuu." Hän kaataa itselleen täyden mukin höyryävää juomaa. Juuri kun hän on saanut suunsa täyteen kahvia, hänen mielensä valtaa epätoivo, surullisuus ja kaikki muutkin mielentilat. Hänen kasvonsa menevät kalpeaksi, ja hän sylkäisee kahvin välittömästi lavuaariin. "FFFUUUU", kaikuu pitkin kartanon tyhjiä käytäviä. "Kuka saatana on mennyt keittämään Perfetto kahvia?" kreivi kysyy keittiöön saapuneelta hovimestarilta. Hovimestari on yhtä yllättynyt kuin kreivikin. Rassopotamus ryhtyy saman tien käymään läpi päässään mahdollisia salaliittoteorioita. Samalla kreivi erehtyy vilkaisemaan ikkunasta ulos, ja näkee alastoman pastorin istumassa keinussa. Hän kääntää katseensa saman tien pois eikä halua ajatella asiaa sen enempää.
Kreivi selittää hovimestarille, että ei halua koko päivänä tehdä mitään muuta kuin istua nojatuolissaan takkatulen ääressä ja juoda kalleinta viskiään. Hän lähtee hoipertelemaan kohti olohuonetta suloinen jyskytys päässään, kunnes aulan kohdalla hänen nenäänsä osuu jokin varsin iljettävä haju joka tuo oksennuksen hänen kurkunpäälleen. Kreivi ottaa nenästään kiinni ja päättää selvittää mistä haju johtuu. Hän seuraa hajua rappusia pitkin yläkertaan ja siitä vielä ullakolle. Pölyn määrä uhkaa käydä kreivin keuhkoihin kun hän mönkii ullakolle. Ensimmäisenä hän näkee elottoman näköisen naisen punaisessa mekossa, mutta päättää että asia ei hänelle kuulu ja huomaakin seuraavaksi 24-päkin avattuja surströmmingpurkkeja. Kreivi juoksee salamannopeaa alas ja huutaa: "Kuka perkele täällä piruilee!"
Horjahdellen rappusia alas mennessään kreivi kohtaa hovimestarin viskipullon kanssa. Hän kysyy tietääkö hovimestari mitään avatuista hapansilakkapurkeista, mutta hovimestari sanoo olevansa tietämätön asiasta. Samassa kreivi näkee omituisia ötököitä kiipeilevän seinillä. Hän luulee että krapula aiheuttaa harhoja, mutta vaikuttaa siltä kuin hovimestarikin näkisi ötökät. "Mitä nuo ovat?" kreivi kysyy. "Nehän ovat kaksoisjalkaisia", hovimestari vastaa tietäväisen näköisenä. "Miksi muuten kävelette omituisesti?" kreivi jatkaa uudella kysymyksellä, mutta muistaa saman tien, että hovimestari oli käynyt läpi kivuliaan ja epäonnistuneen ympärileikkauksen. Kreivi peruu kysymyksensä saman tien. Hän on pitänyt hovimestariaan hieman omituisena siitä lähtien, kun hän löysi tämän sängyn alta vauvan talikossa.
Kreivi päättää jatkaa matkaa olohuoneeseen, mutta olohuoneen ovella hän kohtaa hämmentävän näyn. Olohuoneessa on kuusi metriä pitkä ja kaksi metriä leveä jättiläiskalmari, joka valtaa lähes koko olohuoneen. Kreivi Rassopotamus tuijottaa kalmarin läpsytteleviä lonkeroita n. 20 minuuttia, ennen kuin kysyy hovimestarilta: "Miksi olohuoneessa on kalmari?". Hovimestari selittää, että kalmari tuotiin juuri, ja mukana tuli kirje joka kertoi kalmarin olevan pikkujoululahja kreivin serkulta Intiasta. Kreivi ennätti jo toivoa että se olisi ollut harha. Hänen päähänsä iskee yhtäkkiä toispuolisärky. Liekö alkoholi päässyt vain toiselle aivopuoliskolle, kreivi miettii mielessään. "Missäs helevetissä Moussakka on?" Kreivi kysyy yllättäen hovimestarilta. Hovimestarin naamalle tulee sama tyhmä ilme kuin aina ennenkin. Kuin tilauksesta, Moussakkan ääni kuuluu vaimeasti jostain. Kalmarin lonkeroiden läpsyttely peittää Moussakan äänen alleen. Kreivi kumminkin nopeasti ymmärtää, että hänen naapurinsa ääni kuuluu takan savuhornista. Kreivi päästää syvän huokauksen: "Tämä päivä ei lopu ikinä..."
Julkaistu alunperin Blankin numerossa 5/2009