Herra Rassapotamuksen toinen toistaan surrealistisemmat seikkailut ja pallosalamat osa noin 17.
Kirjoittaja Juho ”Hilloh” Leinonen
Krevi hätkähti hereille humalaisesta houreestaan. Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Tai no, hän ei ollut, eikä moni muukaan asia. Mutta jokin ainakin.
Tuo nainen. Muisto tuntui etäiseltä, aivan kuin siitä olisi jo kulunut useita vuosia. Ja silti, tuntui niin oudolta, että jotain tuollaista olisi voinut unohtaa. Tietysti viski, kalmari ja hippogryfi olivat vieneet sinä päivänä Rudi-kreivin huomion muualle, mutta nyt hän muisti selvästi nähneensä tuon pukunaisen ja vieläpä omassa kartanossaan. Verenpunaisessa iltapuvussa. "Ei tuo nainen mikään Miss Suomi ole", Rassapotamus ajatteli.
Jotenkin nämä Oulun oudot tapahtumat olivat tuon naisen kautta kytköksissä koto-Englantiin. Tohtori Krog, Kolmipäinen klovni ja ananaa alkoivat Kreivin mielessä piirtyä kuvioksi, yhdistyen tämän naisen kautta lordi Moussakaan ja muihin kotiseudun vihollisiin. Vaikka ratkaisu tuntuikin leijuvan aivan hännän ulottuvilla, Rassapotamus ei aivan saanut kuviota selkeäksi. Paljon oli vielä hämärän peitossa.
Aamulla ajatuksiaan selviteltyään Rassapotamus oli tullut lopputulokseen. Hänen täytyisi palata kotiinsa Englantiin, sillä hän tunsi sisimmässään ratkaisun kaikkeen piilevän siellä. Tuo tunne saattoi tietysti olla osa apinan ruoansulatusjärjestelmän toimintaa, mutta kreivi halusi ajatella sen olevan vaisto. Niinpä hän varasikin itselleen heti seuraavalle Englantiin suuntaavalle lennolle paikan eläinhäkistä, sillä... Noh, edellisten iltojen ryyppyreissu oli käynyt hänen käteisvarojensa päälle ja luottokortit ja shekit olivat hänen oman ruumiinsa housujen taskussa. Ei tuo reissu ainakaan Star Wars Episode 1:tä huonompi voi olla, Kreivi järkeili. Lennolla ensimmäisessä luokassa olisi nimittäin esitetty tuo elokuva.
Seuraavana päivänä kuljetusmiesten kuskatessa laatikkoa Rassapotamuksen kartanon ovelle, joka paikasta kolottava Kreivi supisi vihapuhetta itselleen. Mutta lopultakin hän oli taas kotona. Pian kaikki selviäisi.
Julkaistu alunperin Blankin numerossa 2/2012