Herra Rassapotamuksen maanmainiot pallosalamat — Osa 5
Kirjoittaja: Jussi Lehtonen
Tapahtui viime numeroissa (edellisestä kerrasta onkin jo aikaa, ks. numerot 4 ja 5/2007, sekä 1 ja 2/2008):
Naapureina elelevien arvon ylhäistöläisten lordi George Moussaka III:n ja kartanonherra Rudi Rassapotamuksen välinen huumorintajun luonteen ääripäisyyksistä alkunsa saanut kiista oli johtanut pisteeseen, jossa aatelismoukka makoili pyörtyneenä Rassapotamuksen kartanon salongin lattialla. Lordin tietoisuuden äkillinen poistuminen tästä todellisuudesta johtui ilmeisesti kallisarvoisen näköradion rikkoutumisesta. Kartanonherralla oli luonnollisesti näppinsä pelissä tässäkin välikohtauksessa, mutta edes hän ei osannut kuvitella minkälaisen ohjelmistoaarteen menetys oli saattanut naapurin tiedottomaan tilaan. Moussaka virkosi mielenrauhan liikutuksestaan hetkeksi, mutta ikuisena kujeilijana tunnettu Rassapotamus päätti juottaa vieraansa perusteellisesti sammuksiin tarjoilemalla pullollisen brandya vahvistusryypyksi: tämän jälkeen seuraisi kauan haaveiltu lordin sielun lihallisen ilmiasun häpäisy. Sattumalta seudulla kiertelevä saarnaaja Pertti oli päättänyt poiketa kartanoon. Tämä visiitti osoittautui sangen lyhyeksi, sillä Pertti oli talon isännän hetkellisen poissaolon aikana ennättänyt turmella sekä Moussaka III:n siveellisyyden että oman vieraanvaraisuutensa rippeet. Moussakaan kohdistunut sammutusoperaatio ei ollut aivan onnistunut, sillä hänen väkivahva viinapäänsä ennätti havahduttamaan arpisen psyyken juuri parahiksi. Vielä lyijynraskaiden silmäluomiensa lomasta Moussaka oli katsellut kuinka kartanonherra talutti alastoman pastorin mitä päättäväisimpiä otteita käyttäen ulos. Lordi päätteli kohtalokseen olleen joutua jälleen uuden käytännön pilan uhriksi, raivo velloi hänen sisikunnassaan. Rauhoitellakseen vierastaan Rassapotamus päätti turvautua koettuun keinoon: karahvilliseen sherryä.
Ja nyt tarina jatkuu...
Paikalle kutsuttu herrasmiespalvelija Simon kaatoi herrojen lasit piripintaan, jätti karahvin pöydälle, ja poistui kohteliaasti keittiötiloihin. Uransa aikana hän oli todistanut liiankin monta loppuillan välikohtausta isäntänsä ja tämän vieraan välillä. Tämänkaltaiselle hyvien käytöstapojen rikkomiselle ja epäpyhälle ruokkoudelle oli pantava piste. Läheisellä jokivarren kauppa-asemalla asioidessaan Simon oli tutustunut pastori Perttiin, jonka Kippari-kalleakin väkevämpi sanoma oli iskenyt lähtemättömän särön ennen niin vankkumattomaan uskollisuuteen isäntää kohtaan. Simon kuunteli hetken aikaa Moussakan etäältä kantautuvaa örinää ja kurlutusta, ja avasi vaivihkaa henkilökunnan käyttöön varatun oven. Pastori lipui sisään hiljaisesti kuin vaeltava aave ja tuijotti Simonia kysyvästi. Palvelija nosti sormen huulilleen ja johdatti uuden uskontokuntansa drakonisen lainsäätäjän alas viinikellariin pitkin homeisia, tuntemattomien rakentajien mieltä häiritseviä hieroglyfejä täyteen kaivertamia kiviportaita.
Salongissa kartanonherra oli noutanut piirongin kätköistä pienen ämpärillisen ruosteisia nauloja, joita hän syötti vieraalleen naposteltavina. Siitä huolimatta että Moussaka oli tahrinut kolme sohvaa sisällään käyttämällä sherryllä - Rassapotamuksen tynnyriin upottama marinadi oli tehnyt tehtävänsä - hän kykeni silloin tällöin lähes tajuttaviin puheryppäisiin joissa toistui jatkuvasti yksi lausepari: "Se näköradion ohjelma! Henki lähtee jos ei sitä näe!" Vaikka Rassapotamus olikin tottunut lordin järjettömiin repliikkeihin heidän keskittyessään fetissin kaltaisiksi muovautuneisiin mitä kieroutuneimpia kokeiluja sisältäviin käytännön pilojen sessioihin, hän alkoi käydä rauhattomaksi. Koskaan tätä ennen Moussaka ei ollut pitäytynyt yhden aihepiirin parissa näin pitkään.
Lukuunottamatta kauas pimeyteen jatkuvia viinipulloja täynnään pullistelevia hyllykköjä, kahta miestä ja heidän myrskylyhtyään, kellari oli tyhjä. Pastori alkoi käydä selvästi kärsimättömäksi. Hän oli tyytynyt tähän saakka kyselemään kartanon ja sen omistajan viime hetkien tapahtumista kuiskaten, mutta nyt Pertti kirkaisi lasia särkevällä äänellä: "Eihän täällä mitään ole!" Lähimpien pullonsäröjen sisällön liristessä viemäriin Simon tarttui pastoria kädestä, ja talutti tämän pölyisen ja hämähäkinseittien peittämän hyllynosan ääreen. "Isäntä ei juo koskaan näitä, muistuttavat kuulemma häntä liikaa naisista. Se on taas toinen asia että miksi niitä edes vaivaudutaan säilyttämään, mutta mistäs noita kroisosten metkuja tietää," Simon supatti, kaivoi käsiinsä ruostuneen tunkin alimmalta hyllyltä, ja survoi sen puun ja seinässä olevan lohkeaman väliin. Mekaanisen valaan rantautumista muistuttavasti kirskuen keittiön samovaarista sormustimellinen kerrallaan ammennetulla paineistetulla höyryllä toimiva tunkki avasi salaoven hitaasti. Raosta pilkasti luonnottoman värinen valonkajo joka voimistui sitä mukaa kuin aukko levisi. Miehet kävelivät paljastuneeseen kammioon, jonka äärettömän tasaisen basalttilattian keskellä hohtavaa usvaa kidastaan puhalteli suuri allas täynnä vellovaa liejua. Yhä alaston pastori katsoi hetken tiiviisti Simonin silmiin ja hyppäsi altaaseen. Palvelija katseli kuinka alati kasvavan usvapilven keskeltä kattoa kohti alkoi roiskua hieman elävää materiaa muistuttavia kalpeita ameebamaisia valejalkoja, joiden väri muuttui pikkuhiljaa yhä tummemmaksi. Hurmiossa hän toisti mantran kaltaisesti: "Sinä, joka lopetat Rassapotamuksen hirmuvallan, sinusta tulee kohtalokas lolita verenpunaisessa iltapuvussa!"
Julkaistu alunperin Blankin numerossa 1/2009